Sekä äidille että tyttärelle

Kun on jonkin aikaa opiskellut, niin on kiva tehdä välillä jotain muuta. Ja kyllä multa vähän pyydettiinkin. No, täytyyhän lapselle tehdä kun lapsi pyytää. Eikö? Ainakin kun pyyntö on mahdollista toteuttaa, ja itsellekin mieluinen. Kaavoina käytin samaa Owl Princess neidille ja Itselleni Work-it kaavaa. Omaan lisäsin vähän helmaa, kun se näytti sitä kaipaavan. Kanttauksia harjoiteltiin sitten kolmannenkin kerran, eikä jälki ole vieläkään se mitä haluaisin. Mutta jos näillä mennään tällä kertaa, ja seuraavaan parannetaan taas. On muuten yllättävän vaikeata toi kuvaaminen. Kun haluaisi että niistä näkisi jotain kanssa.

Mekko vai tunika

Siinäpä kymysys. Mutta oikeastaan sillä ei ole väliä. Neidille nämä ovat mekkoja, ja äidille tunikoita. Ihastuin Ottobren kaavaan joka oli lehdessä 1/14. Joku pöllö nimi tällä oli. Ja malli vastaa sitä mitä pitikin. Mutta... vielä kun tuon pääntien saisi onnistumaan. Käytössä tämä on kuitenkin, ja luulen että tätä mallia täytyy yrittää töisenkin kerran. Kunhan ehtii taas.

Tammikuulla ja helmikuulla väkerrettiin

Helmikuun ensimmäinen päivä ompelin vihdosta viimein mekon. Olin suunnitellut mekkoa jo jonkin aikaa mutta käytännön elämä piti huolen että se ei ole niin yksinkertaista. Kaavat tsek, kangas tsek, toteutustapa öh, aika ee-oo. Eli aloitetaans alusta. Kangas on mutta joku ei sovi yhteen. Malli ja toteutuksen tapa alkoi hahmottua pikkuhiljaa, ja sitten vielä aika. Ensin kirjoitetaan kouluessee, ja lasketaan tentti. Sitten etsitään rauhallinen hetki toteutukselle. Kyllähän se alkoi sieltä löytymään se aikakin. Ja tälläinen siitä tuli. Kankaat muuttuivat vähän ennen loppusuoraa. Kaavat taisivat olla Suuren Käsityökerhon 2009 11-12 numeron tunikan kaava. Ja siitähän se sitten lähti ;)

Ja joskus pitää tehdä jotain vain koska se näytti tarvitsevan sitä. Tämä nalle kaipasi hattua, ja takin väänsin kaupan pääliseksi. ;)

Tammikuussa tämä äiti repäisi. Kun hain neidille mekkokangasta niin löysin juuri sellaisen puserokankaan mitä halusinkin. Tärkeintähän on että itse pitää, eikö. Niinpä minä ostin sen kankaan, oli halpakin jopa. Mutta millä kaavalla? Otin riskin tammikuun alussa ja tilasin kaavat. Riski ei ollut tilaamisessa, vaan siinä että saanko ne kaavat muokattua oman näköiseksi. Sain kuun puolenvälin jälkeen Linnean workeri kaavat. Siellä on myynnissä yhdet naisen paidan monikäyttökaavat. Minä ostin ne ja odotin taas viikon että ehdin ottaa mitat ja alkaa säätämään niitä itselleni.

Tammikuun koittaessa

Tammikuussa tehtiin käyttövaatetta. Ostin jo oikein lehdenkin mistä sain lisää kaavoja. Neiti sai kolmet housut. Laitoin polven paikalle "paikat" kun en keksinyt muuta tapaa, miten pikkuneiti näkisi että kumpi voisi olla etu- ja kumpi takapuoli. Alkuperäiset kaavat ovat vuoden 2013 viimeisestä Ottobrestä

 ja sitten tuli kutsu juhlimaan. Juhliin pikkuneidille täytyy saada mekko. Ja äitihän ompeli. No olikohan enemmän äidillä intoa että pääsee ompelemaan mekkoa, vai tarvetta. Sitä saa kukin miettiä ihan omissa päissään. Mekko on tehty 2013 viimeisestä Ottobrestä löydetyillä kaavoilla.

Ja kun juhliin lähdetään niin tarvitaan myös juhlakalulle lahjaa. Hän sai unipussin, vaikka pussiin ei ihan unihiekkaa saa sopimaan, niin jos jotain unta auttavaa kuitenkin. Ja jotain pehmetä käsiin.  Ja kun halusi muistaa juhlakalua, huomasin että niitä voi tehdä enemmänkin. Meillä pysyi rauha kun oma pikkuinen sai samanlaisen pehmeän, ja serkkupoikaa haluttiin muistaa kanssa. Kaavalöytyi Mekkotehdas kirjasta.

Ja se uusi saumuri

Uutta saumuria oli pakko testata. Ja oli sille testiajelulle vähän tarvettakin. Kun pienimmällä oli housuja enemmän pyykissä kuin kaapissa. Niinpä ensi kokeiltiin äidiltä saaduilla kaavoilla ja valmiina olevalla kankaalla tehdä yhdet. Ihan ekat saumurilla tehdyt housut. Väri ei välttis ole maailman paras, mutta ajattelin etten osta tolkuttoman kallista kangasta, kun piloille ne menee kumminkin. Siis ompelukset. No, onhan nämä muutaman kerran käynyt kierroksen kaapin ja koneen väliä. Kuvassakin menossa koneeseen, eikä kaappiin. Kuvassa housut näyttävät vielä kamalamman väriseltä. Ne ovat vihreät luonnossa. Kangas on paksuhkoa trikoota.

Joulun alla leikittiin tonttua

Tosin tuntui ettei oli tonttu, eikä sitä tarvinnut niin kauheasti leikkiä. Lapset saivat säkkituolit. Ne olivat vähän köykäsempää säkkituoliarsenaalia, mutta lahjat otettiin vastaan eikä väärinpäin olleita suita näkynyt. Joten tonttu on tyytyväinen.

Tuolien vuori on kierrätysmielessä tehty puuvillakankaasta, vanhoista verhoista ja lakanoista. Päälinen on ihan uutta kangasta. Sisus on ihan oikeata styrox-kuulaa. Hankalinta kuulien kanssa oli huolehtia että tuolin sisällä on enemmän kuin päälipuolella.

Vähän historiaa

Historiassa ei olla eikä asuta, mutta jotain voi olla kiva tietää minustakin. Kuulun siihen vähän pöhköön ihmistyyppiin että jos sitä ei ole, niin se tehdään.Tai ainakin yritetään. Käsin tekeminen on kivaa. Ja olen sitä harrastanutkin lähes aina, jossain määrin. Siis heti, kun sain painettua unohduksiin koulun käsityötuntien muistikuvat ;)

Käsityöt ovat minulla lähinnä koneella ompelua. Puikkoja ja virkkuukoukkua käytän jos tarve on, ja onhan se askartelukin ihan kivaa. Tiettyyn rajaan asti tietenkin. Tämä arkielämä kolmen lapsosen ja opiskelun lomassa laittaa rajat harrastamiselle. Välillä tiukemmat ja välillä vähän väljemmät.

Viime joulun alla ostin itselleni joululahjan, saumurin. Ja sillä onkin huomattavasti helpompi hurautella yhtä ja toista.

Mutta aina tarvitaan joku "kärpänen" jonka puremisesta kaikki alkaa. Tällä kerralla sen aiheutti vanha, kutiseva armeijan ylijäämävarastosta ostettu villapaita. Siitä tuli muuten lämmin ja kutiseva villatakki.

Niin, kuvat ovat oma lukunsa. Kuvaajaa minusta ei tule. Tasoa yritän parantaa pikkuhiijaa, niin kuin pienin sanoisi.