Palelee

Kuten lähipiiri tietää omistan viluiset kädet. Ja oma apu on paras apu, vai miten se meni. No, kokeilla täytyy ainakin. Tällasta siitä tuli. Kaavat löysin blogista http://mallikelpoinen.blogspot.fi/.

Syssyllä syssyn jutut

Tässä on välissä ollut kesä ja elämää. Tosin enemmän elämää ja työtä. Käsin värkkäilyt ovat jääneet vähemmälle, ilmeisesti ei ole ollut tarpeita tällä puolella. Hoitosyksyn alkaessa täytyi kuitenkin tehdä neidille mekko. Tämä mekko oli sellainen jonka kankaan ostin jo keväällä. Kesän se muhi ajatuksissa, ja syksyllä täytyi siitä tehdä jotain. Liivimekko siitä sitten tuli. Kaavana oli joku meillä jo valmiiksi käytetty, mutta lehteä en tähän hätään muista.

 Ja sitten yhtenä aurinkoisena sunnuntaina ulkoilimme pikkuneidin kanssa. Revin lahkeita ulkohousuista alemmaksi. Ihmettelin että kumman rytyssä ne ovat, kun ei meinaa peittää nilkkoja. Totesin että kas, oli sitten sateinen kesä. Ne ovat lyhyet. Olihan ne 10 cm liian pientä kokoa, mutta eihän sitä kaikkea huomaa. Niinpä ensi töinä sisälle tullessa kangaslaatikolle. Ja suunnitelmat mitä asialle voi tehdä. Löysin kankaan, ja menin hätäpäissäni lupaamaan neidille että pitäähän hän kun äiti laittaa sydämiä housuun. Meillä on tämä jälkikasvu melko määrätietoista sorttia jo pienenä. Neiti lupasi ja äiti ähelsi. Mutta ne valmistuivat lopulta. Kaava on Ottobren 1/2014 lehdestä.

Pikkuneidille rattaat

Kaikilla pikkuneideillä taitaa olla jossain vaiheessa nukenrattaat. Niin meilläkin. Ostin pikkuneidille käytetyt rattaat viime vuonna. Niiden kankaan kiinnitysnauhat olivat löystyneet ja kangas irtoili vähän väliä. Joulupukki toi uudet, ja vanhat laitettiin sivuun. Rattaat jäivät varastoon odottamaan jos niitä tarvittaisiin myös ulkona. Neiti bongasi ne varastosta joku päivä ja äitihän sai näyttää kykynsä. Tein niihin uuden kankaan, edellinen näyttää kuvissa paljon todellisuutta paremmalta.

Matleena

Meille muutti Matleena. Tämä Matleena ei syö, eikä kuluta kuin aikaa. Sen verran tarkennusta että Matleena on Mekkotehdas-kirjan yksi malli. Olen lueskellut kirjaa siitä asti kun joulupukki toi sen meille. Matleena pääsi ensimmäiseksi kaavaksi ja kankaaksi. Ehkä teen asiasta vähän liian ison numeron, mutta tämä on iso askel minulle. Kahden jo isomman pojan äidille, tämä ensimmäinen hellemekko. Jos tämä pääsisi vielä käyttöön niin oishan se jotain. Okei, onhan tuolla tehty mekko jos toista, mutta hellemekko pikkutytölle hmm... Ehkä kaikillä äideillä on joku juttu. Tästä taisi alkaa meidän kesäaika vuodelle 2014.

Sekalaisia räpellyksiä

On sitä taas yritetty ja ehkä onnistuttukin. No, enemmän yritetty. Ensin innostuin että mähän ompelen pipot koko perheelle. Kangasta ei ihan kaikkien pipoihin ollut, mutta itselleni halusin kuitenkin. Ajattelin että jos pienimmälle saisi myös. Löysin netistä ihan kuvitetun ohjeen. Ja minähän aloitin, mittasin ja kaavotin. Väsäsin, purin, tein uusiksi kaavoja ja jatkoin säveltämistä. Pipot niistä tuli. Oman pipon tein kahteen kertaan. Neitin pipo ei ole ihan oikeaa kokoa, mutta ajattelin että katsotaan nyt ensin edes yksi kuntoon. Täytyihän niistä kuva ottaa. Kuvassa ne näyttää enemmän neljäntuulenhatulta kuin luonnossa, mutta sanoisin että kehittymiskelpoinen tapaus.

Ja eihän sitä kerrasta lannistuta :) Innostuin tuossa, kun hokasin jälleen että noita konehia voisi hyödyntää johonkin. Niinpä täytyi kokeilla kuolalapun tekemistä. Meillä ei niitä enää tarvita, mutta lähipiirissä jollain kuulemma saattaisi olla käyttöä. On niissäkin harmittavia virheitä, mutta tämä oli ensimmäinen satsi minulle. Uskon että ainakaan samoja virheitä en tee toista kertaa. Mitähän sitä mokaisi ensi kerrallla?

Pieniä petivaatteita

Onkohan tämä sitten meidän kolmas sukupolvi kun tein petivaatteita vauvalle. Meillä pikkuneidillä on vauva, jonka sänky oli vähän heikolla hapella. Kyllähän se sängyn runko vielä kestää, mutta pohja kaipasi vähän paikkaa, ja oli epäsiisti. Peittokin oli pieni, saman kokoinen kuin lakanakin. Eihän toi oikein innosta leikkiin. Joten äiti innostui. 

Ensin tarvittiin patja. Kun asiaa mietin, niin tulin siihen tulokseen että täytyy se kuitenkin tehdä itse. Ihan leikkaamisesta, ja patjapussista alkaen. Oli se sitten köyhäilyä tai ekoilua, mutta löysin varastosta pari superlonin palaa, jotka vierekkäin oli juuri oikean levyisiä. Niistä piti saada enää oikean korkuisia. Mutta onneksi ei ollut ihan kauhea kiire. Leipäveitsi oli muuten hyvä apuväline. Ja tiukka patjapussi kätkee muutaman kuhmunkin sisälleen.

Sänky tarvitsee myös tyynyn ja peiton. Minulla on sellanen käsitys että on helpompi erottaa peitto ja lakana toisistaan, kun peiton sisällä on jotain. Ja kun soppelisti kaivoi niin kangaslaatikosta löytyi sisustukseen tarkoitettua paksua kangasta pieni pala. No ei tähän peittoon sitä paljoa tarvitakaan. Peittoon laitoin vanun tilalla olevan kankaan kaksin kerroin, ja tyynyyn kolmin kerroin. Ompelin sisuksen yhdellä - kahdella ompeluksella kiinni toiseen puoleen päälikangasta, niin ei tarvise pelätä että vanut ovat toisessa päässä tyynyä tai peittoa.

Dodii, tämähän alkaa näyttää jo hyvälle. Mutta meillä ei ole ollut tapana nukkua paljaalla peitolla, ja jostain syystä ajattelin että kyllä nukellekin saa pedata petin ihan "oikeesti"

Ja eikun nukke päikyille. Ensin sen laittoi äiti.

Mutta meillä tietää jo lapsikin että miten nuken pitää sängyssä olla. Äidille sanottiin että peitto huonosti.

Ja neiti korjasi peiton nukelle. 

Mekkoja ja vielä mekkoja

Kyllähän neidillä pitää olla mekkoja. Olen itsekin tykästynyt ajatukseen että yhdistetään päälipaita ja mekko. Kas tuloksena on tunika. Neidin sanoin hänellä on mekko päällä, mutta käytännöllisyys vastaa kuitenkin päälipaitaa. Mutta eiköhän tämä ala riittämään mekkojen määrässäkin. Tänään neiti sai vielä kaksi mekkoa. Samoilla kaavoilla kuin aikaisemmatkin. Vaaleampi on paksummasta kankaasta. Halusin kokeilla miten se toimii tässä mallissa, ja kaksoisneulan alla koneella. Päälle asti tuota valkoista ei olla vielä saatu, mutta eiköhän se vielä käyttöönkin pääse.

Rinta rottingilla kohti uusia haasteita. Jotain uutta on kiva kokeilla. Meillä on isommat nuket olleet vähän niukalla vaatetuksella. Mekko siitä piti tulla, ja kyllä neiti sen mekoksi tunnisti. Huomasin kyllä että olisi voinut ensin vähän ajatella työjärjestystä. Ja vasta sitten aloittaa. Mutta jos ensi kerralla. Hihat olivat kyllä saman mittaiset. Näköjään kuvauksessa toinen jäänyt vähän huonosti.

Sekä äidille että tyttärelle

Kun on jonkin aikaa opiskellut, niin on kiva tehdä välillä jotain muuta. Ja kyllä multa vähän pyydettiinkin. No, täytyyhän lapselle tehdä kun lapsi pyytää. Eikö? Ainakin kun pyyntö on mahdollista toteuttaa, ja itsellekin mieluinen. Kaavoina käytin samaa Owl Princess neidille ja Itselleni Work-it kaavaa. Omaan lisäsin vähän helmaa, kun se näytti sitä kaipaavan. Kanttauksia harjoiteltiin sitten kolmannenkin kerran, eikä jälki ole vieläkään se mitä haluaisin. Mutta jos näillä mennään tällä kertaa, ja seuraavaan parannetaan taas. On muuten yllättävän vaikeata toi kuvaaminen. Kun haluaisi että niistä näkisi jotain kanssa.

Mekko vai tunika

Siinäpä kymysys. Mutta oikeastaan sillä ei ole väliä. Neidille nämä ovat mekkoja, ja äidille tunikoita. Ihastuin Ottobren kaavaan joka oli lehdessä 1/14. Joku pöllö nimi tällä oli. Ja malli vastaa sitä mitä pitikin. Mutta... vielä kun tuon pääntien saisi onnistumaan. Käytössä tämä on kuitenkin, ja luulen että tätä mallia täytyy yrittää töisenkin kerran. Kunhan ehtii taas.

Tammikuulla ja helmikuulla väkerrettiin

Helmikuun ensimmäinen päivä ompelin vihdosta viimein mekon. Olin suunnitellut mekkoa jo jonkin aikaa mutta käytännön elämä piti huolen että se ei ole niin yksinkertaista. Kaavat tsek, kangas tsek, toteutustapa öh, aika ee-oo. Eli aloitetaans alusta. Kangas on mutta joku ei sovi yhteen. Malli ja toteutuksen tapa alkoi hahmottua pikkuhiljaa, ja sitten vielä aika. Ensin kirjoitetaan kouluessee, ja lasketaan tentti. Sitten etsitään rauhallinen hetki toteutukselle. Kyllähän se alkoi sieltä löytymään se aikakin. Ja tälläinen siitä tuli. Kankaat muuttuivat vähän ennen loppusuoraa. Kaavat taisivat olla Suuren Käsityökerhon 2009 11-12 numeron tunikan kaava. Ja siitähän se sitten lähti ;)

Ja joskus pitää tehdä jotain vain koska se näytti tarvitsevan sitä. Tämä nalle kaipasi hattua, ja takin väänsin kaupan pääliseksi. ;)

Tammikuussa tämä äiti repäisi. Kun hain neidille mekkokangasta niin löysin juuri sellaisen puserokankaan mitä halusinkin. Tärkeintähän on että itse pitää, eikö. Niinpä minä ostin sen kankaan, oli halpakin jopa. Mutta millä kaavalla? Otin riskin tammikuun alussa ja tilasin kaavat. Riski ei ollut tilaamisessa, vaan siinä että saanko ne kaavat muokattua oman näköiseksi. Sain kuun puolenvälin jälkeen Linnean workeri kaavat. Siellä on myynnissä yhdet naisen paidan monikäyttökaavat. Minä ostin ne ja odotin taas viikon että ehdin ottaa mitat ja alkaa säätämään niitä itselleni.

Tammikuun koittaessa

Tammikuussa tehtiin käyttövaatetta. Ostin jo oikein lehdenkin mistä sain lisää kaavoja. Neiti sai kolmet housut. Laitoin polven paikalle "paikat" kun en keksinyt muuta tapaa, miten pikkuneiti näkisi että kumpi voisi olla etu- ja kumpi takapuoli. Alkuperäiset kaavat ovat vuoden 2013 viimeisestä Ottobrestä

 ja sitten tuli kutsu juhlimaan. Juhliin pikkuneidille täytyy saada mekko. Ja äitihän ompeli. No olikohan enemmän äidillä intoa että pääsee ompelemaan mekkoa, vai tarvetta. Sitä saa kukin miettiä ihan omissa päissään. Mekko on tehty 2013 viimeisestä Ottobrestä löydetyillä kaavoilla.

Ja kun juhliin lähdetään niin tarvitaan myös juhlakalulle lahjaa. Hän sai unipussin, vaikka pussiin ei ihan unihiekkaa saa sopimaan, niin jos jotain unta auttavaa kuitenkin. Ja jotain pehmetä käsiin.  Ja kun halusi muistaa juhlakalua, huomasin että niitä voi tehdä enemmänkin. Meillä pysyi rauha kun oma pikkuinen sai samanlaisen pehmeän, ja serkkupoikaa haluttiin muistaa kanssa. Kaavalöytyi Mekkotehdas kirjasta.

Ja se uusi saumuri

Uutta saumuria oli pakko testata. Ja oli sille testiajelulle vähän tarvettakin. Kun pienimmällä oli housuja enemmän pyykissä kuin kaapissa. Niinpä ensi kokeiltiin äidiltä saaduilla kaavoilla ja valmiina olevalla kankaalla tehdä yhdet. Ihan ekat saumurilla tehdyt housut. Väri ei välttis ole maailman paras, mutta ajattelin etten osta tolkuttoman kallista kangasta, kun piloille ne menee kumminkin. Siis ompelukset. No, onhan nämä muutaman kerran käynyt kierroksen kaapin ja koneen väliä. Kuvassakin menossa koneeseen, eikä kaappiin. Kuvassa housut näyttävät vielä kamalamman väriseltä. Ne ovat vihreät luonnossa. Kangas on paksuhkoa trikoota.

Joulun alla leikittiin tonttua

Tosin tuntui ettei oli tonttu, eikä sitä tarvinnut niin kauheasti leikkiä. Lapset saivat säkkituolit. Ne olivat vähän köykäsempää säkkituoliarsenaalia, mutta lahjat otettiin vastaan eikä väärinpäin olleita suita näkynyt. Joten tonttu on tyytyväinen.

Tuolien vuori on kierrätysmielessä tehty puuvillakankaasta, vanhoista verhoista ja lakanoista. Päälinen on ihan uutta kangasta. Sisus on ihan oikeata styrox-kuulaa. Hankalinta kuulien kanssa oli huolehtia että tuolin sisällä on enemmän kuin päälipuolella.

Vähän historiaa

Historiassa ei olla eikä asuta, mutta jotain voi olla kiva tietää minustakin. Kuulun siihen vähän pöhköön ihmistyyppiin että jos sitä ei ole, niin se tehdään.Tai ainakin yritetään. Käsin tekeminen on kivaa. Ja olen sitä harrastanutkin lähes aina, jossain määrin. Siis heti, kun sain painettua unohduksiin koulun käsityötuntien muistikuvat ;)

Käsityöt ovat minulla lähinnä koneella ompelua. Puikkoja ja virkkuukoukkua käytän jos tarve on, ja onhan se askartelukin ihan kivaa. Tiettyyn rajaan asti tietenkin. Tämä arkielämä kolmen lapsosen ja opiskelun lomassa laittaa rajat harrastamiselle. Välillä tiukemmat ja välillä vähän väljemmät.

Viime joulun alla ostin itselleni joululahjan, saumurin. Ja sillä onkin huomattavasti helpompi hurautella yhtä ja toista.

Mutta aina tarvitaan joku "kärpänen" jonka puremisesta kaikki alkaa. Tällä kerralla sen aiheutti vanha, kutiseva armeijan ylijäämävarastosta ostettu villapaita. Siitä tuli muuten lämmin ja kutiseva villatakki.

Niin, kuvat ovat oma lukunsa. Kuvaajaa minusta ei tule. Tasoa yritän parantaa pikkuhiijaa, niin kuin pienin sanoisi.