Vähän historiaa

Historiassa ei olla eikä asuta, mutta jotain voi olla kiva tietää minustakin. Kuulun siihen vähän pöhköön ihmistyyppiin että jos sitä ei ole, niin se tehdään.Tai ainakin yritetään. Käsin tekeminen on kivaa. Ja olen sitä harrastanutkin lähes aina, jossain määrin. Siis heti, kun sain painettua unohduksiin koulun käsityötuntien muistikuvat ;)

Käsityöt ovat minulla lähinnä koneella ompelua. Puikkoja ja virkkuukoukkua käytän jos tarve on, ja onhan se askartelukin ihan kivaa. Tiettyyn rajaan asti tietenkin. Tämä arkielämä kolmen lapsosen ja opiskelun lomassa laittaa rajat harrastamiselle. Välillä tiukemmat ja välillä vähän väljemmät.

Viime joulun alla ostin itselleni joululahjan, saumurin. Ja sillä onkin huomattavasti helpompi hurautella yhtä ja toista.

Mutta aina tarvitaan joku "kärpänen" jonka puremisesta kaikki alkaa. Tällä kerralla sen aiheutti vanha, kutiseva armeijan ylijäämävarastosta ostettu villapaita. Siitä tuli muuten lämmin ja kutiseva villatakki.

Niin, kuvat ovat oma lukunsa. Kuvaajaa minusta ei tule. Tasoa yritän parantaa pikkuhiijaa, niin kuin pienin sanoisi.