Ville ja Valtteri

Siitä miksi nämä nimesin, ei tiedä kukaan. Mutta tässä koltiaiset ovat. Odottavat lähtöä Suomen Suurimman joululahjan kautta paikallisen keskussairaalan lastenosastolle. Kuvat ja ohjeet Pinterestistä.

Jotain uutta ja enemmän uutta!

Kuulemma rokkivauvalle sopisi tällaiset. Niinpä väsäsin sellaiset. Tumppujen kaavan tein ihan itse, ja töppösiin etsin ideaa ja kaavaa sieltä sun täältä. Mutta tulihan niistä valmista kuitenkin. Molemmissa on fleesevuoret.

Syksyn 2015 satoa

Täälläpäin toimii aika aktiivinen mammaryhmä. Tämä järjestää mm. kirpputorin puolivuosittain. Sain pöydän kirpputorilta ja tein muutaman parin kintaita oheismyyntiin. Halusin testata kintaan tekoa ja meneekö ne kaupaksi. Mutta tässä muutamia eri versioita. Kaavana on netistä kopioitava ilmaiskaava, josta on kopiokoneella suurennettu/pienennetty eri kokoja.

Tässä lasten kokoa. Koko sopii 3-4 vuotiaalle

Nämä ovat isompia, vastaten aikuisten S ja M kokoja

Kokeilin myös sarjatuotantoa lasten noin 5 vuotiaan koolle.

Ja kun syksy olin päässyt alkuun huomasin että ups keikkaa. Meillä on pienimmän vaatekaappi tyhjänä vähän väliä. Eli jotain sinne tarvitaan. Ja nimenomaan paitoja. Käytin hyväksi havaittua OB 1/2014 kaavaa. Tällä kerralla koossa 110 cm. Ja äitihän pääsi käymään kerran syksyllä karkki(kangas)kaupassa. Niin jotain kangastakin löytyi. Ainakin tyttö tykkäsi. Sehän on pääasia.

Kesä / Syksy 2015

Paljon on taas vettä virrannut edellisestä. Mutta jos jatketaan siitä mihin on jääty. Eli kesän tullen tarpeet myös muuttuvat. Meillä on yksi innokas kalastaja, ja virveli tarvitsee jotain kuorta kun sitä lähdetään kuljettamaan junassa. Eli Äitii... mihin mä laitan tämän? Ja äiti soveltaa. Kuvien taso on heikko, mutta jos periaate löytyisi niistäkin. Eli tehtiin pussi, jossa on pitkä kantohihna. Käytön kannalta kela tulee minun mielestäni olla "loppupäässä" eli sen yläpuolella pitää olla kiristys ettei paino aiheuta ongelmia virvelin toiseen päähän. Pääsiäismunan sisukseen tehtiin kolo, ja sitä käytettiin koukunsuojana.

Kesämekko nimeltään Riine

Höpsähtänyt äiti sai päähänsä että neiti tarvitsee kesämekon. Käsiin osui oikein sopivia ylimääräisiä liinavaatteita, ja avot. Siitähän käy vääntäminen. Tämä on varsinainen ekomekko. Vielä kun tulisi se kesäkin niin tarkenisi. Tosin on taitanut pohjalainen isottelu tarttua, kun tuota kasvuvaraa tuli vähän liikaa, eli tässä mekossa menee ensi kesänkin helteet. Tosin neitihän tuumasi että "ei äiti haittaa, se kutistuu kun pesee"

Ja tässä on ystävämme Riine, kirjasta Mekkotaivas

Kevättä ilmassa

Kevään ensi merkkejä on ilmojen lämpeneminen. Ja jos on syksyllä jäänyt onnettoman pieneksi takki niin sitten keväällä ei ole uutta, siis jos ei ole tehnyt asialle mitään. Minähän innokkaana äitinä etsin ohjeen ja lähdin sen pohjilta kangaskauppaan. Ostin kankaan ja aloin tuumasta toimeen. Mutta kaavojen piirtämisessä tuli ongelma. Niin kuin aikuistenkin vaatteet, lasten vaatteissa toisen 100 senttinen on toisen 110 senttinen. Eli minulla oli 98 senttinen kaava joka vastasi ennemmin vantteraa 115 senttisen kaavaa. Ja neiti joka oli hoikka 95 senttinen. Ei hyvä. Eikun uudelleen kaavan etsintään. Ja se ei ollutkaan ihan helpoin juttu. Mutta onneksi on äiti.Ja vielä ihana sellainen. Äidin arkistosta löytyi lehti, jossa oli kaavat takkiin. Itselläni oli housujen kaavat. Takki on Suuren Käsityökerhon lehdestä 4/2003. Housujen kaavat ovat samat kuin aikaisemmin tehdyt kukkapaikalliset OB kaavalla. Jotain pientä henkilökohtaista täytyi taas yrittää. Niin kuin ei muuten huomaisi että ovat itse tehtyjä, niin täytyyhän niihin nimi raapustaa.

Varaston siivousta

Mitä tehdään kun varaston perälle on jäänyt vähän säkkituolimutua? No eihän sitä voi roskiinkaan laittaa. Eli sitten tehdään tyynyjä. Kankaat niitä mitä kaapista löytyy. Mutta ihan kivoja näistä tuli. Mallina en halunnut ihan perustyynyjä. Jotain konnuutta täytyy olla. Eli tämä on pyramidityyliin tehty. Ohjeen sain ompelupalstalta Facebookista. Kiitos Mari Kuoppamäki.

Ohje ja lopputulos vastasivat minun mielestäni sitä mitä pitikin:

Uusia tuulia

Aina välillä täytyy kokeilla rajojaan. Joskus on onni myötä, toisinaan taas tunnustetaan rajallisuus vasta kovan harjoittelun jälkeen. Mulle tuo virkkaus on raja-aitojen kokemista. Jotain onnistuu, mutta ei välttis olisi kannattanut ottaa pyöreää mattoa tehtäväksi. Mutku mä halusin.... Eli tätä mattoa tehtiin urakalla, tätä tehtiin, purettiin, ja tehtiin. Aloitin tämän tekemisen ennen nukenkoppaa, purinkin pariin otteeseen ennen sitä, ja jatkoin vielä sen jälkeenkin. Niin, minun käsitöiden piti olla lyhyitä ja konevoimalla tehtäviä. Tässä näistä ei toteudu mitään. Mutta siinä se nyt on, typistetysti. Monta kerrosta jäi pois, sillä se ei vaan suostunut pysymään lattiassa. Malli on netistä etsitty Kotivinkin arkistoista.

Ja vähän äidillekin

Paikallinen kangaskauppa on tekemässä muuttomyyntiä. Olen jo jonkin aikaa sovitellut aikataulua tutkimusretkelle kangaskaupan syövereihin. Kevään tullessa aloin selata ohjeita pikkuneidin ulkovaatteille ja löysin mielestäni ihanan kaavan. Ja eikun kauppaan etsimään kangasta. Löysin kankaat sekä neidille että heräteostona itsellenikin. Tämä mekko huuteli minulle jo rullalta. Huuto oli melko suuri, joten ajattelin että se on pakko toteuttaa. Kankaan hinta oli sen verran edullinen, että oli varaa kokeilla. Ei olisi ollut liian suuri harmitus jos ei onnistukaan. Mutta olen lopputulokseen kohtalaisen tyytyväinen. Neiti taitaa saada jälleen seuraavan jutun.

Koppa nukelle

Löysin jotain kautta kivan idean nukkeleikkiin. Ohje oli Paapon sivuilla: http://paapoputiikki.blogspot.fi/2015/02/virkkaa-ihana-nuken-koppa.html
Ohje oli hieman ohuemmalle kuteelle, mitä paikallisesta liikkeestä löysin. Mutta pienellä säädöllä se toimi myös tälle kuteelle.

Niin ja lopputulos vastasi mielestäni melko hyvin sitä mitä halusinkin.

Talvella tarvitaan hunni

Talvella lakin alla hunni on ehdoton. Ja jos ei ole niin se pitää ostaa tai tehdä. Olen unohtanut ostaa sen, joten sen saa tekemällä itse. Tein Ottobre -lehden ilmaiskaavalla.