Sekalaisia räpellyksiä

On sitä taas yritetty ja ehkä onnistuttukin. No, enemmän yritetty. Ensin innostuin että mähän ompelen pipot koko perheelle. Kangasta ei ihan kaikkien pipoihin ollut, mutta itselleni halusin kuitenkin. Ajattelin että jos pienimmälle saisi myös. Löysin netistä ihan kuvitetun ohjeen. Ja minähän aloitin, mittasin ja kaavotin. Väsäsin, purin, tein uusiksi kaavoja ja jatkoin säveltämistä. Pipot niistä tuli. Oman pipon tein kahteen kertaan. Neitin pipo ei ole ihan oikeaa kokoa, mutta ajattelin että katsotaan nyt ensin edes yksi kuntoon. Täytyihän niistä kuva ottaa. Kuvassa ne näyttää enemmän neljäntuulenhatulta kuin luonnossa, mutta sanoisin että kehittymiskelpoinen tapaus.

Ja eihän sitä kerrasta lannistuta :) Innostuin tuossa, kun hokasin jälleen että noita konehia voisi hyödyntää johonkin. Niinpä täytyi kokeilla kuolalapun tekemistä. Meillä ei niitä enää tarvita, mutta lähipiirissä jollain kuulemma saattaisi olla käyttöä. On niissäkin harmittavia virheitä, mutta tämä oli ensimmäinen satsi minulle. Uskon että ainakaan samoja virheitä en tee toista kertaa. Mitähän sitä mokaisi ensi kerrallla?

Pieniä petivaatteita

Onkohan tämä sitten meidän kolmas sukupolvi kun tein petivaatteita vauvalle. Meillä pikkuneidillä on vauva, jonka sänky oli vähän heikolla hapella. Kyllähän se sängyn runko vielä kestää, mutta pohja kaipasi vähän paikkaa, ja oli epäsiisti. Peittokin oli pieni, saman kokoinen kuin lakanakin. Eihän toi oikein innosta leikkiin. Joten äiti innostui. 

Ensin tarvittiin patja. Kun asiaa mietin, niin tulin siihen tulokseen että täytyy se kuitenkin tehdä itse. Ihan leikkaamisesta, ja patjapussista alkaen. Oli se sitten köyhäilyä tai ekoilua, mutta löysin varastosta pari superlonin palaa, jotka vierekkäin oli juuri oikean levyisiä. Niistä piti saada enää oikean korkuisia. Mutta onneksi ei ollut ihan kauhea kiire. Leipäveitsi oli muuten hyvä apuväline. Ja tiukka patjapussi kätkee muutaman kuhmunkin sisälleen.

Sänky tarvitsee myös tyynyn ja peiton. Minulla on sellanen käsitys että on helpompi erottaa peitto ja lakana toisistaan, kun peiton sisällä on jotain. Ja kun soppelisti kaivoi niin kangaslaatikosta löytyi sisustukseen tarkoitettua paksua kangasta pieni pala. No ei tähän peittoon sitä paljoa tarvitakaan. Peittoon laitoin vanun tilalla olevan kankaan kaksin kerroin, ja tyynyyn kolmin kerroin. Ompelin sisuksen yhdellä - kahdella ompeluksella kiinni toiseen puoleen päälikangasta, niin ei tarvise pelätä että vanut ovat toisessa päässä tyynyä tai peittoa.

Dodii, tämähän alkaa näyttää jo hyvälle. Mutta meillä ei ole ollut tapana nukkua paljaalla peitolla, ja jostain syystä ajattelin että kyllä nukellekin saa pedata petin ihan "oikeesti"

Ja eikun nukke päikyille. Ensin sen laittoi äiti.

Mutta meillä tietää jo lapsikin että miten nuken pitää sängyssä olla. Äidille sanottiin että peitto huonosti.

Ja neiti korjasi peiton nukelle. 

Mekkoja ja vielä mekkoja

Kyllähän neidillä pitää olla mekkoja. Olen itsekin tykästynyt ajatukseen että yhdistetään päälipaita ja mekko. Kas tuloksena on tunika. Neidin sanoin hänellä on mekko päällä, mutta käytännöllisyys vastaa kuitenkin päälipaitaa. Mutta eiköhän tämä ala riittämään mekkojen määrässäkin. Tänään neiti sai vielä kaksi mekkoa. Samoilla kaavoilla kuin aikaisemmatkin. Vaaleampi on paksummasta kankaasta. Halusin kokeilla miten se toimii tässä mallissa, ja kaksoisneulan alla koneella. Päälle asti tuota valkoista ei olla vielä saatu, mutta eiköhän se vielä käyttöönkin pääse.

Rinta rottingilla kohti uusia haasteita. Jotain uutta on kiva kokeilla. Meillä on isommat nuket olleet vähän niukalla vaatetuksella. Mekko siitä piti tulla, ja kyllä neiti sen mekoksi tunnisti. Huomasin kyllä että olisi voinut ensin vähän ajatella työjärjestystä. Ja vasta sitten aloittaa. Mutta jos ensi kerralla. Hihat olivat kyllä saman mittaiset. Näköjään kuvauksessa toinen jäänyt vähän huonosti.