On sitä taas yritetty ja ehkä onnistuttukin. No, enemmän yritetty. Ensin innostuin että mähän ompelen pipot koko perheelle. Kangasta ei ihan kaikkien pipoihin ollut, mutta itselleni halusin kuitenkin. Ajattelin että jos pienimmälle saisi myös. Löysin netistä ihan kuvitetun ohjeen. Ja minähän aloitin, mittasin ja kaavotin. Väsäsin, purin, tein uusiksi kaavoja ja jatkoin säveltämistä. Pipot niistä tuli. Oman pipon tein kahteen kertaan. Neitin pipo ei ole ihan oikeaa kokoa, mutta ajattelin että katsotaan nyt ensin edes yksi kuntoon. Täytyihän niistä kuva ottaa. Kuvassa ne näyttää enemmän neljäntuulenhatulta kuin luonnossa, mutta sanoisin että kehittymiskelpoinen tapaus.
Ja eihän sitä kerrasta lannistuta :) Innostuin tuossa, kun hokasin jälleen että noita konehia voisi hyödyntää johonkin. Niinpä täytyi kokeilla kuolalapun tekemistä. Meillä ei niitä enää tarvita, mutta lähipiirissä jollain kuulemma saattaisi olla käyttöä. On niissäkin harmittavia virheitä, mutta tämä oli ensimmäinen satsi minulle. Uskon että ainakaan samoja virheitä en tee toista kertaa. Mitähän sitä mokaisi ensi kerrallla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti