Pieniä petivaatteita

Onkohan tämä sitten meidän kolmas sukupolvi kun tein petivaatteita vauvalle. Meillä pikkuneidillä on vauva, jonka sänky oli vähän heikolla hapella. Kyllähän se sängyn runko vielä kestää, mutta pohja kaipasi vähän paikkaa, ja oli epäsiisti. Peittokin oli pieni, saman kokoinen kuin lakanakin. Eihän toi oikein innosta leikkiin. Joten äiti innostui. 

Ensin tarvittiin patja. Kun asiaa mietin, niin tulin siihen tulokseen että täytyy se kuitenkin tehdä itse. Ihan leikkaamisesta, ja patjapussista alkaen. Oli se sitten köyhäilyä tai ekoilua, mutta löysin varastosta pari superlonin palaa, jotka vierekkäin oli juuri oikean levyisiä. Niistä piti saada enää oikean korkuisia. Mutta onneksi ei ollut ihan kauhea kiire. Leipäveitsi oli muuten hyvä apuväline. Ja tiukka patjapussi kätkee muutaman kuhmunkin sisälleen.

Sänky tarvitsee myös tyynyn ja peiton. Minulla on sellanen käsitys että on helpompi erottaa peitto ja lakana toisistaan, kun peiton sisällä on jotain. Ja kun soppelisti kaivoi niin kangaslaatikosta löytyi sisustukseen tarkoitettua paksua kangasta pieni pala. No ei tähän peittoon sitä paljoa tarvitakaan. Peittoon laitoin vanun tilalla olevan kankaan kaksin kerroin, ja tyynyyn kolmin kerroin. Ompelin sisuksen yhdellä - kahdella ompeluksella kiinni toiseen puoleen päälikangasta, niin ei tarvise pelätä että vanut ovat toisessa päässä tyynyä tai peittoa.

Dodii, tämähän alkaa näyttää jo hyvälle. Mutta meillä ei ole ollut tapana nukkua paljaalla peitolla, ja jostain syystä ajattelin että kyllä nukellekin saa pedata petin ihan "oikeesti"

Ja eikun nukke päikyille. Ensin sen laittoi äiti.

Mutta meillä tietää jo lapsikin että miten nuken pitää sängyssä olla. Äidille sanottiin että peitto huonosti.

Ja neiti korjasi peiton nukelle.